Mitä ja miten valita kiikarit oikein!

Kiikareita on markkinoilla iso valikoima, hintahaitarin liikkuessa 50 euron ja reilusti yli 1500 euron välillä. Vaikka pienelläkin rahasummalla voi löytää hyvälaatuiset kiikarit, ne ovat kuitenkin sellainen tuote, missä hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä.

 

Kiikari lintujen ja luonnon tarkkailuun?

Lintujen tarkkailuun eniten käyttämiä kokoja ovat esimerkiksi 7×42, 8×40, 8×42, 10×42 tai 10×50. Näissä malleissa suurennoksen ja etulinssin halkaisijan suhde on harrastuksen vaatimuksiin nähden parhaimmat.

Jos harrastat muuton seurantaa tai muuten haluat havaita kerralla suuremman määrän esim. lintuja, tällöin kiikarin laajempi näkökenttä on eduksi. Jos haluat tarkkailla pesiviä lintuja tai tehdä tarkempia tunnistuksia yksilöistä, niin silloin isommasta suurennuksesta on hyötyä.

Kiikari merelle, veneilyyn, kalastukseen tai muuhun vesiurheiluun?

Veden äärellä kiikaroidessa vesitiiveys ja kestävyys ovat etusijalla. Pelkkä kumimainen pinnoite ei takaa kiikarin vesitiiveyttä, vaan vesitiiveys vaatii että kiikari on typpitäytteinen. Toinen tärkeä veneilykiikarin ominaisuus on myös linssien pinnoite. Mitä parempi pinnoite linsseissä on, sitä enemmän valoa pääsee etummaiselta linssiltä silmälle, jolloin kiikareilla on parempi valovoima hämärissä olosuhteissa. Laadukkaissa kiikareissä tämä tarkoittaa n. 95% valon läpäisykykyä.

Liikkuvaan ja keinuvaan veneeseen suurin yleisesti todettu käyttökelpoinen suurennos on 7x. Tätä suuremmat suurennokset vaativat veneilyolosuhteissa kuvanvakaajaa. Kun kiikarissa on kuvanvakaaja, voi veneessä käyttää jopa 15x tai 18x suurentavia kiikaria.

Mitä tarkoittaa kiikarin suurennos / suurennussuhde / suurennuskerroin (Magnification)

Otetaan esimerkkinä 10×42 -kiikarit. Näistä ensimmäinen luku merkitsee kiikarien suurennuskerrointa, joka on tässä tapauksessa 10. Suurennussuhteella tai suurennoskertoimella tarkoitetaan kohteen kokoa paljain silmin katsottuna verrattuna kohteen kokoon kun sitä katsotaan kiikarilla.

Esimerkiksi jos kiikarin suurennussuhde on 10x, se suurentaa kohteen kymmenkertaiseksi. Toisin sanoen 100 metrin päässä oleva kohde näyttää kiikarilla katsottuna olevan yhtä lähellä, kuin katsoisit samaa kohdetta paljain silmin 10 metrin päästä. 8-kertaisella suurennuksella, 100 metrin päässä oleva kohde näyttää kiikarilla katsottuna olevan 12,5 metrin päässä.

Isosta suurennoksesta on etua, koska se tuo kohteen lähemmäksi katselijaa ja tuntomerkkien erottaminen helpottuu. Iso suurennos tuo kuitenkin negatiivisiakin puolia, sillä suurennoskertoimen kasvaessa kiikarin valovoima heikkenee. Suuri suurennos tekee kiikarista yleensä myös raskaamman, jolloin kiikarien pitäminen vakaana on haastavampaa. Käsivaralta kiikaroidessa käsien tärinän ja pienet liikkeet huomaa herkemmin verrattuna vähemmän suurentaviin. Suurennuksen kasvaessa myös näkökenttä kutistuu, jolloin kohteen poimiminen kiikarin näkökenttään vaikeutuu. Kaikesta näistä huolimatta sopiva suurennus on makuasia, ja suoraan ei voi sanoa mikä sopii kenellekin. Kokeilemalla se oma mieltymys selviää.

Kiikareiden jälkimmäinen luku kertoo kiikarin etulinssin halkaisijan mitan millimetreinä. Esimerkkikiikareissamme, 10×42, etulinssin halkaisija on siis 42mm. Etulinssin suuruus vaikuttaa kiikareiden sisälleen päästämän valon määrään. Mitä suurempi halkaisija on, sitä kirkkaampi kuva eli valovoimaisemmat kiikarit ovat kyseessä. Kun etulinssin halkaisijaa pienennetään, tulee kiikarin sisään vähemmän valoa. Tällöin kiikarin hämäränäkökyky on huomattavasti heikompi kuin suuremmalla linssillä varustetulla kiikarilla. Etulinssin halkaisijan kasvaessa samalla kasvaa myös kiikarin koko sekä paino.

Mikä on lähtöpupilli / Lähtöaukko (Exit Pupil)

Lähtöpupilliksi tai lähtöaukoksi kutsutaan sitä kirkkaan valon aluetta, joka osuu silmään kun katsot kiikarin okulaarilinssiin. Lähtöpupillin koko ilmaistaan sen aukon halkaisijana millimetreissä. Kiikarin kirkkaus riippuu lähtöpupillin koosta; mitä suurempi lähtöpupilli, sitä kirkkaampi kuva. Lähtöpupillin halkaisijan tulisi olla aina suutempi kuin silmän pupilli.

Ihmissilmän pupillin halkaisija valoisassa on noin 1,5 – 3 mm ja pimeässä n. 7-8mm. Jos kiikarin lähtöpupilli on pienempi kuin ihmissilmän pupilli, on kuin katsoisit kohdetta ovisilmän läpi. Ihmissilmä muuttuu iän myötä. Pupillin maksimikoko pienenee iän mukana, joten kiikarien lähtöpupillin tärkeys korostuu iäkkäämmillä ihmisillä.

Kiikarin lähtöpupillin koko määritellään jakamalla etulinssin halkaisija suurennoskertoimelle. Esimerkiksi 10×42 kiikarin lähtöpupilli on 4,2mm (42/10). 4,2mm on hyvä mitta sillä se on suurempi kuin silmän pupilli. 8×42 kiikarin lähtöpupilli on 5,25mm. Kerta ihmissilmän pupilli on valoisassa 1,5-3mm, on tässä tapauksessa silmän pupillilla varaa laajentua kun hämärämpää tulee. 8×42 on siis valovoimaisempi kuin 10×42. Kun lähtöaukko on 8 mm, se antaa enimmäismäärän valoa laajentuneisiin silmiin ja sopii siksi erinomaisesti pimeään ympäristöön.

Jos kahdella saman mallisarjan kiikarilla on sama lähtöpupilliarvo, niin se kiikari, jolla on korkeampi suurennuskerroin, tuottaa kirkkaamman kuvan hämärässä. Lähtöpupilliarvot ovat aina vertailukelpoisia.

Näkökentän laajuus (Field of View) / Kuvakulma (Angle of View)

Termit “näkökentän laajuus” sekä “kuvakulma” ovat toisiaan täydentäviä. Kummatkin termit kuvaavat vaakatasossa kuvattua näkymää, jonka näet kun katselet maisemaa kiikarilla. Näkökentän laajuus ilmoitetaan kiikareissa metreinä mitä se on 1000m päässä, ja kuvakulma puolestaan kulma-asteina. Mitä suurempi näkökenttä on, sitä helpompi kohde on löytää kiikarin kuvakenttään. Pienen näkökentän omaavalla kiikarilla kohteen saaminen kiikarin kuvaan voi olla paikoitellen todella hermoja raastavaa.

 

Kiikarin tiedoissa saatetaan puhua todellisesta (optinen) kuvakulmasta ja näennäisestä kuvakulmasta. Todellinen kuvakulma on näkökentän kulma mitattuna objektiivilinssin keskipisteestä. Näennäinen näkökenttä puolestaa kertoo sen, miten laajalta näkökenttä näyttää paljaalla silmällä katsottuna.

Jos kiikareissa näkee kulma-asteen ilman mainintaa onko se todellinen vai näennäinen kuvakulma, voit helposti päätellä numeron koosta kumpi on kyseessä. Jos asteet ovat pieniä, esimerkiksi 6.3 tai 7.8, tällöin kyseessä on todellinen kuvakulma. Jos taas asteet ovat suuria numeroita, esim. 55 tai 68, se merkitsee näennäistä kuvakulmaa.

Hämäräluku / Hämäräerottelukyky (Twilight Factor)

Hämäräerottelukyky kertoo kiikarien suorituskyvyn heikossa valossa. Mitä suurempi hämäräluku on, sitä paremmin kiikarit sopivat vähäiseen valoon. Lukemaa 15 pidetään rajana, jonka alle menevät kiikarit sopivat käytettäväksi oikeastaan vain päivänvalossa.

 

Lähin tarkennusetäisyys (Minimum Focus Distance)

Voi tuntua omituiselta miettiä lähintä tarkennusetäisyyttä kiikareiden kohdalla, kun ensisijainen ajatus on katsoa niillä kauas. Kiikarit ovat kuitenkin myös erinomainen väline esimerkiksi hyönteisten havainnointiin tai vaikka museoon ja taidenäyttelyyn, jolloin lähelle tarkentaminen on tärkeää. Myös lintuharrastajat kaipaavat lyhyttä tarkennusetäisyyttä, jolloin kiikarit antavat mahdollisuuden nähdä pieniä yksityiskohtia (nokan muoto, rengastuksen merkinnät jne.).

Tarkennusmekanismi (Centre Focus / Independent Focus)

Kiikareita on kahdella eri tarkennusmekanismilla. Yleisin ja suosituin on keskustarkenteiset kiikarit, jossa okulaarien välissä olevalla tarkennusrenkaalla säätyy molemmat okulaarit kerralla. Näistä löytyy lisäksi diopterinsäätö, jonka avulla kiikarien tarkennuksen voi hienosäätää käyttäjän silmien ja näkökyvyn mukaisiksi.

Toinen tarkennusmekanismi on sellainen, missä kummankin okulaarin tarkennus säädetään yksilöllisesti omasta tarkennusrenkaasta. Tämä mahdollistaa erittäin tarkan tarkennuksen, mutta tarkennus on myös hitaampaa kuin keskitarkenteisilla kiikareilla.

Keskitarkenteiset kiikarit ovat suositeltuja silloin jos katsot eri etäisyyksillä olevia kohteita, tai jos kiikareille on useampi käyttäjä. Okulaarikohtaisesti tarkkennettavat kiikarit puolestaan sopiva sellaisille, jotka tarkkailevat suht kiinteällä etäisyydellä olevia kohteita (esim. tähtitaivaan tarkkailuun, merillä).

Diopterin säätö (Diopter Adjustment)

Diopteria käytetään ilmaisemaan silmälasien voimakkuutta eli taittokerrointa. Kiikareissa diopterisäätimellä tasataan silmien mahdollinen näkökykyero. Säädön avulla kiikarien tarkennuksen voi hienosäätää käyttäjän silmien ja näkökyvyn mukaisiksi. Diopterisäätö mahdollistaa myös sen että useimmat silmälasien käyttäjät voivat katsella kiikareilla ilman silmälaseja.

Kiikarit automaattitarkennuksella

Kiikarivalmistajat käyttävät termejä, kuten ”itsetarkentavat kiikarit” tai ”automaattitarkenteiset kiikarit”, mikä saattaa olla hyvin harhaanjohtava ja aiheuttaa asiakkaassa sekaannusta. 

Tällaiset kiikarit eivät itseasiassa tarkenna automaattisesti, eikä näissä ole minkäänlaista mekanismia mikä tarkentaisi puolestasi. Automaattitarkennuksen mainostaminen on vain markkinointiyritysten mainospuhetta.

Oikea termi tällaisille kiikareille voisi olla ”kiinteä tarkennus” tai ”tarkennusvapaa kiikari”. Nämä kiinteän tarkennuksen tai pysyvän tarkennuksen kiikarit, joissa ei ole lainkaan tarkennusmekanismia, ovat suunniteltu niin että niissä on selkeä näkymä kohteisiin, jotka sijaitsevat 9-18 metristä äärettömään. Tällaisissa kiikareissa on siis pitkä terävyysetäisyys ilman että tarkennusta tarvitsee säätää. Kiinteän tarkennuksen kiikarit eivät sovellu lähikohteiden katseluun.

 

Kattoprisma ja porroprisma

Kiikareita on kahdenlaisia, nk. Porroprismakiikareita ja kattoprismakiikareita. Prismojen tehtävänä on korjata kuva oikein päin, niin että näkymä näyttää luonnolliselta; ilman prismoja kiikareista nähtävä kuva olisi ylösalaisin. Se kumpaa prismatyyppiä kiikari käyttää, selviää yleensä suoraan katsomalla kiikarin ulkomuotoa ja kokoa.

Kattoprismakiikarissa objektiivi, pieni keskusprisma ja okulaari ovat suorassa linjassa keskenään, joten kiikari voidaan muotoilla pieneksi ja kevyeksi. Kattoprismakiikarit ovat suoralinjaisia ja muistuttavat H-kirjainta.

Porroprismakiikarissa objektiivin ja okulaarin keskikohdat ovat eri linjalla. Tästä syntyy Porro-prisma kiikareille tunnuksenomainen mutkainen muoto. Valo kulkee z-kirjaimen muotoisen reitin matkallaan etulinssistä silmään. Porro-prismakiikarit ovat ulkomuodoltaan ”perinteisen / old-school” kiikarin malliset. Porroprima-kiikarit tarjoavat kattoprismakiikareihin verrattuna paremman syvyysvaikutelman ja usein myös laajemman näkökentän. Porroprimakiikarit eivät ole yleensä sääsuojattuja.

Pinnoitus (Coating)

Kuten kameran objektiivien linsseissä, kiikareissakin pinnoitus parantaa valon läpäisykykyä ja kontrastia sekä vähentää heijastuksia. Optisten osien pinnoitus on oleellisen tärkeä osa kiikareiden laatua.

Coated tarkoittaa, että ainakin yksi optinen pinta on pinnoitettu.
Fully Coated tarkoittaa, että kaikki optiset pinnat ovat pinnoitettu.
Multi-Coated tarkoittaa, että yksi tai useampi optinen pinta yhdestä tai useammasta linssistä, on pinnoitettu monikerrospinnoitteella.
Fully Multi-Coated tarkoittaa, että kaikki optiset pinnat, myös prisma, ovat pinnoitettu monikerrospinnoitteella.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *